Leivon leipomon historia

1913

Leivon Leipomo Oy on Tampereen vanhin yksityinen leipomoalan yritys, joka on myös tällä hetkellä Tampereen vanhin yhden perheen omistuksessa säilynyt leipomo. Leivon Leipomon pikä matka pienestä kotileipomosta nykyaikaista teknologiaa käyttäväksi leipomoksi alkoi vuonna 1913.

Leivon Leipomon syntymä on hyvin tavallinen hämäläinen tarina, jossa leipomisen taito välittyy sukupolvelta toiselle.

On aivan selvää, että Hatanpään kartanon lampuotitilalla Takahuhdin Lusassa nykyisen Ristinarkun tietämillä sisarustensa kanssa varttunut Fanny Leivo, omaa sukua Vilkman, ei olisi koskaan ryhtynyt leipuriksi, jos hänen äitinsä Johanna ei olisi ollut alan tunnettu tekijä. Johannan tai Hannan, kuten läheiset hänet tunsivat, tuotoksia myytiin paitsi omalla kylällä myös kaupungin toreilla. Fanny oppi jo pikkutyttönä kädestä pitäen ruisleivän ja rievän tekemisen salat. Sama perinne on jatkunut Leivon suvussa aina näihin päiviin.

Fanni, August ja Väinö

Fanni ja August Leivo

Leivon Leipomon perustivat leipuripariskunta August ja Fanny Leivo viljanpäivänä vuonna 1913 Messukylän ja Tampereen rajalle sijainneeseen pikkukylään, jolla ei ollut aluksi edes nimeä.

Myöhemmin kutsumanimen mukaan nimetty Uusikylä vakiintui, kun uudisasutus alueella alkoi kasvaa nopeaa tahtia. Koskenmaantien synty (nyk. Takahuhdintie) Ristinarkulta Tammelantorille oli elintärkeä leipomolle, sillä Tammelantori oli keskeinen myyntipaikka Leivon leiville. Leivät vietiin Keihäskadulta hevoskyydillä Tammelantorille.

1920

Puhuminen vanhoista hyvistä ajoista ei oikein sopinut Leivon Leipomon alkutaipaleeseen. Työtä piti tehdä niin paljon kuin jaksoi ja joskus enemmänkin. Fannyn mitta alkoi tulla täyteen 1920-luvun lopussa, kun kansainvälinen talouslama aloitti pienyritysten pudotuspelin silloin myös oman leipomon jatko oli vaarassa.

–Enemmän piti tehdä kuin jaksoikaan. Välillä olin äärimmäisen väsynyt pitkiin, raskaisiin työpäiviin. Välillä lepäsin vuorokaudessa vain neljä tuntia.  Sanoin miehelle, etten jaksa enää. Olin jo valmis lopettamaan ja menemään muualle töihin. 

30 -luku

Leivon jatkuvuuden takasi armeijasta palannut Väinö Leivo, joka alkoi ottaa leipomosta yhä suurempaa vastuuta 1930-luvun alkuvuosina. Samalla äiti-Fannin taakka keveni. Leipomossa työskentely oli Väinö Leivolle tuttua sillä hänhän oli aloittanut leipomotyöt heti kansakoulusta päästyään 12-vuotiaana.

Ensimmäisenä työnä Väinöllä oli leipien kuljettaminen Tammelantorille. Apuna oli hevonen, talvella väline oli reki ja muina aikoina kärryt. Ensimmäinen auto leipomolle hankittiin vuonna 1931. 

 

 

Väinö Leivo oli vähitellen ottanut yhä suuremman vastuun leipomon pyörittämisestä. Se ei käynyt ihan kivuttomasti, sillä kyse oli myös hyvin syvällisestä ajattelutavan muuttumisesta Leivolla. Perheyrityksessä ei kokonaan vältytty ristiriidoilta, kun vanha ja uusi aika törmäsivät. Väinö olisi lisännyt koneita, mutta isä-Aaku pisti varovaisena miehenä hanttiin.

Vähitellen nuoruus ja ennakkoluulottomuus kuitenkin voittivat. Väinö Leivosta tuli toimitusjohtaja 1. syyskuuta vuonna 1939. Sotavuosista lähtien Aakun roolina oli uunien lämmittäminen leipomiskuntoon ja taikinan alustus.


Väinö Leivo vei hevoskyydillä leipää Tammelantorille myytäväksi kesät talvet.

Tämä tarkoitti sitä, että juuri August oli se, joka tuli ensimmäisenä aamuvarhain leipomolle. Väinön aika leipomon johdossa merkitsi kotipakarina aloittaneen perheyrityksen voimakasta laajentumista ja aseman vakiintumista.

Energinen uusi toimitusjohtaja Väinö Leivo pisti heti toimeksi. Pian kävi ilmeiseksi, että uusi uuni oli välttämätön. Se taas edellytti talon laajentamista. Samalla henkilökunnan määrä alkoi kasvaa. Ensimmäinen suuri, Saksassa valmistettu uuni hankittiin vuonna 1939. Päätös merkitsi samalla sitä, että Uudenkylän kulmilla koettiin hetken aikaa kansainvälinen tuulahdus. Sen toivat kaksi saksalaista asentajaa, jotka kokosivat uunit käyttökuntoon.

Osakeyhtiöksi vuonna 1949

Seuraava luonteva askel otettiin vuonna 1949, kun Leivon Leipomosta tuli osakeyhtiö.

Muutos näkyi monella tavalla. Leipomon pihamaa alkoi nyt täyttyä leipäautoista, kun aikaisemmin samoilla paikoilla oli halkopinoja, joiden puilla lämmitettiin leipomon uunit. Väinö Leivon aikana leipomon konekanta ja valmistusmenetelmät modernisoitiin.

Pakarista tuli leipomo. Väinön johtamana Leivon Leipomo alkoi kasvaa keskisuureksi yritykseksi, joka tunnetaan hyvin laajasti eri puolilla Suomea. Hänen ideastaan syntyi myös Leivonpesä-kahvilaketju, jossa oli enimmillään toistakymmentä kahvilaa.

Kun yritys laajeni ja toimintaympäristö muuttui yhteiskunnan kehityksen myötä, tarvittiin paljon muitakin taitoja kuin leipomisen hallitseminen. Kilpailu, markkinointi ja jopa mainonta tulivat yhä tiiviimmin perheleipomonkin arkeen.

Väinö Leivolla ei ollut muodollista koulutusta, mutta hän hankki monenlaista oppia aina ulkomaita myöten.

Leivo kehitteli ammattitaitoisen henkilökuntansa kanssa lisää aikaan sopivia tuotteita. Vaikka se kuuluisa hapanleipä ja arinarievä ovatkin aina olleet keskeisiä tuotteita, tuotekehitys on ollut Leivon menestymisessä tärkeällä sijalla.

 

50-luku

 

 

 

Alkanut 1950-luku merkitsi Leivolle ja muillekin leipomoille myös valtavia teknologisia muutoksia. Tuotantotekniikka muuttui. Se nosti tuottavuutta ja mahdollisti suurten yksiköiden valmistamisen.

Vanha käsityöammatti alkoi koneellistua yhä voimakkaammin. Pakastin oli keksintö, joka muutti paljon, mutta myös myymälä- ja pakkaustekniikat monipuolistuivat.

 

 

 

 

Käynnissä oli muutos, joka mullisti koko vanhan ajattelun:
hevoskyydillä tuotteitaan markkinoinut käsityöläinen siirtyi lopullisesti historiaan.

Kuljetustekniikan ja markkinoinnin kehittyminen avasi kokonaan uusia näkymiä. Juuri pakkaustekniikan kehittyminen ja myymälöiden itsepalveluiden lisääntyminen lisäsivät tuotteiden menekkiä.

Leivonpesä kahvilaketju

 

Leivon ensimmäinen myymäläkahvila perustettiin Itsenäisyydenkatu 18:aan vuonna 1953, mutta varsinainen kahvilaverkoston rakentaminen ajoittui 1960-luvulle. Leipomon yhteyteen rakennettu Leivonpesä oli järjestyksessään toinen. Se perustettiin vuonna 1963. Leivonpesien ketju alkoi laajeta vuonna 1965, jolloin keskustaan avattiin useampia toimipisteitä. Niitä oli eri puolilla Tampereen keskustaa.

Leivonpesien alkuperäinen tarkoitus oli saada Leivon Leipomon tuotteita markkinoille. Siihen aikaan tie jälleenmyyjien hyllyille oli nykyistä mutkikkaampi ja kaupat eivät olleet auki kovinkaan myöhään. Idea toimi siihen asti kunnes kaupat pidensivät aukioloaikojaan ja kioskit kasvattivat valikoimiaan. Kahviloiden merkitys hiipui joten ne päätettiin lopettaa, koska haluttiin keskittyä Leipomoon. Viimeinen Leivonpesä sulki ovensa 2001 ja jäljelle jäi enää yksi kahvila joka sijaitsee leipomon yhteydessä Keihäskatu 4. Tampereella.

70-luku

Yksi keskeinen tekijä Leivon menestyksessä on tehostunut markkinointi. Leivolle palkattiin ensimmäinen markkinointipäällikkö jo vuonna 1970-luvulla. Markkinointipäällikkö oli Juhani Köppä. Puuha oli miehelle tuttua. Olihan hän työskennellyt Keskossa 21 vuotta ja hoitanut yli sadan kauppiaan markkinointia.

–Leivo oli minulle perin tuttu. Se oli hyvistä tuotteistaan tunnettu talo, jonka markkinointia ei ollut hoidettu oikeastaan lainkaan. Vielä 1970-luvulla se oli varsin tavallista monissa elintarvikealan yrityksissä.

Väinö Leivo jäi eläkkeelle elokuussa 1977 ja hänen paikkansa toimitusjohtajana otti hänen poikansa Raimo Leivo joka oli kasvanut leipomon ympäristössä. Kuten muillakin leivolaisilla,

Raimo Leivollakin oli vahva käytännön kokemus leipomon eri töistä. Leipurin vaatteet hän puki päälleen ensimmäistä kertaa jo ennen kuin täytti kymmenen vuotta. Ensimmäisenä työnä oli korppujen teko.

 

 

 

Leivoilla ketään ei pakotettu leipurin uralle, mutta Raimonkin tapauksessa se oli itsestään selvä valinta. Kukaan ei kuitenkaan kysynyt, että haluaako hän leipuriksi ja toimitusjohtajaksi. Se oli ikään kuin itsestään selvä. Hän sai käytännön koulutusta koko lapsuutensa ja nuoruutensa.

Leivo teki monenlaisia töitä. Hän mm. haki pitkin Orivettä ja Teiskoa kaupoista kuorma-autolla työpäivän päätteeksi tyhjiä puisia leipälaatikoita. Ne oli kuljetettu perille linja-autoissa ja junissa.

Perheleipurit

Oli käynyt yhä ilmeisemmäksi, että keskisuurten ja pienten leipomoiden paikallisen leivän tie jopa oman kaupungin marketin hyllylle oli kivinen. Ketjuuntuneiden kauppojen ostopäätökset tehtiin yhä useammin pääkaupungissa.

Vahvoilla oli se, joka pystyi jakamaan tuotteitaan laajalla alueella. Siksi yhteistyö oli myös Leivon Leipomon strategia.

Kun Perheleipurit-ketjua perustettiin vuonna 1996 mukana oli yhteensä kuusi leipomoa: Leivon lisäksi Moilasen Leipomo Pieksämäeltä, Sinuhe Lahdesta, Leipomo Salonen Turusta, Pulla-Pirtti Oulusta ja Raahen Leipätuote Raahesta.

Kaikkia leipomoita yhdisti se, että niissä oli töissä omistajaperheen jäseniä ainakin kahdessa polvessa. Ilman yhteistyötä Leivon leipomo ei olisi lähtenyt vaikkapa Satakuntaan tai pääkaupunkiseudulle, vaan jääneet suosiolla Pirkanmaalle.

Perheleipurit lopetettiin vuonna 2015.

Moderni leipomoyritys

Leivon Leipomo on siitä poikkeuksellinen perheleipomo, että se on onnistunut pitämään itsenäisyytensä kovassa ja koko ajan kiristyvässä kilpailussa.

Tammikuu 2003 käänsi Leivon Leipomon historian lehdille kokonaan uuden sivun. Silloin aloitti työnsä perheyrityksen ensimmäinen suvun ulkopuolinen toimitusjohtaja Keijo Vataja. Pitkän rupeaman toimitusjohtajana tehnyt Raimo Leivo siirtyi hallituksen puheenjohtajaksi. Syy oli yksinkertainen. Hän halusi jo vähän etäisyyttä vuodesta toiseen jatkuneeseen kiivaaseen työtahtiin.

Vataja sanoi, ettei häntä pelottanut olla Leivon ensimmäinen suvun ulkopuolinen toimitusjohtaja.

Vataja arveli, että Leivon perinteet, joista muistuttaa toimitusjohtajan työhuoneen seinällä oleva vanhasta leipomosta piirretty taulu, on voimavara monessa mielessä. Perinteet kertovat, ettei Leivon Leipomo ole mikään satunnainen päiväperho, vaan yritys, jota on kehitetty pitkäjänteisesti ja huolellisesti yli 90 vuotta. Vataja piti suurena haasteena sitä, että hän osaa hoitaa yritystä samalla tyylillä tulevaisuudessakin.

 

 

–Historialla on merkityksensä ilman muuta, mutta perinteetkään eivät yksin elätä. Niitä voi kuitenkin hyödyntää nykypäivässä. Meillä on kaksi vahvuutta, jotka ovat eläneet yrityksessä koko ajan: tuoreus ja kotoisuus.

 

 

 

 

Leivon Leipomo nyt

Leivon Leipomo on leimallisesti perheyritys. Tämä korostui entisestään, kun suvun ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan ulkopuolisen toimitusjohtajan Keijo Vatajan jälkeen palkattiin alkuvuodesta 2012 Harri Jaakkola. Hän on Väinö Leivon Raija-tyttären poika ja jo neljännen polven leivolainen.

Kun Aamulehti esitteli uuden toimitusjohtajan, lyhyessä haastattelussa kysyttiin myös mieluisinta leipää. Vastaus oli valmiina.

– Lämmin rievä on lempileipäni.

Uusi toimitusjohtaja tunsi yrityksen perinpohjaisesti. Olihan hän ehtinyt olla mukana Leivon hallituksessa jo kymmenen vuotta. Hänellä on myös monipuolinen kokemus alan käytännöistä, vaikkakin toisesta tamperelaisleipomosta. Harrin isä oli Vuohenojalla rieväkylän ytimessä sijainneen Jaakkolan Leipomon omistaja.

Harri Jaakkolasta tuli ensi kertaa leipuri, kun hän pääsi armeijasta siviiliin 1980-luvun lopulla. Hän oli jo nuorena puhdistanut leipomon taikinakaukaloita ja pilkkonut ensimmäisenä kesätyönään mansikoita mansikkaviinereitä varten.

 

 

 

 

 

 

–Suku halusi, että lähden johtamaan Leivoa. Se tuntui ihan hyvältä ajatukselta. Olin tehnyt töitä leipomon aktiivisessa hallituksessa jo kymmenkunta vuotta.

Olin valmiiksi perillä siitä, missä mennään. Jaakkola sanoo, että johtajan työ hyvin samankaltaista alasta riippumatta. Hallinto ja yhteistyö henkilökunnan kanssa ovat tärkeässä roolissa kaikkialla.

–Leipomotyötä leimaa hektisyys. Leivänteko on minuuttipeliä. Aikataulut ovat tiukkoja ja päätöksiä on tehtävä nopeasti, jos ongelma tulee eteen. Leivon itsekin, jos linjalta puuttuu väkeä esimerkiksi yllättävän sairastumisen vuoksi, täten Jaakkola onkin yleinen näky leipomon tuotantotiloissa.

Harri Jaakkolan mukaan itsellisen leipomon vahvuus ja kiinnostavuus ovat juuri siinä, että se saa tehdä itse päätöksensä. Toimitusjohtaja on enemmän yrittäjä kuin palkkajohtaja.

Leivon Leipomo on laajentunut alkuperäisellä paikallaan. Sen tilat ovat moninkertaistuneet. Viimeisin laajennus valmistui vuonna 2007, jolloin leipomo sai muun muassa automatisoidun lähettämön, joka oli yrityksen historian suurin investointi.

Tonttia on laajennettu kaupoilla. Harri Jaakkola sanoo, että paikka asuintalojen keskellä on haasteellinen, mutta Leivo on ja pysyy historiallisessa ytimessään Uudessakylässä.

Yritys on kyennyt vastaamaan myös ympäristöhaasteisiin, jotka ovat muodostuneet tärkeiksi. Leipomo siirtyi käyttämään maakaasua vuonna 2009. Päätöksen seurauksena Leivon tuotanto on yhä ympäristöystävällisempää.

Leivon Leipomo työllistää noin 100 henkilöä ja tämänhetkiset pisimmät työntekijöiden työurat ulottuvat viidelle vuosikymmenelle.

Suomalaisen menestysreseptin voitto

Vuonna 2019 Leivon Leipomo voitti Suomalainen menestysresepti - innovaatio kilpailun! Syntyi Boltsi Kaura-siemenpyörykkä. Boltsi sai alkunsa vahingossa, kun yli satavuotias leipomo yritti kehittää uusia siemensämpylöitä.

Leivolla oli päätetty kokeilla sämpylöiden leipomista suositun, runsaasti siemeniä sisältävän Jyväjemmari-kuivaleivän idealla. Yllätys olikin melkoinen, kun tuhti taikina putkahteli koneista ulos pieninä palleroina.

”Pakkohan niille oli nauraa. Eivät ne näyttäneet sämpylöiltä vaan lihapullilta”, Leivon Leipomon tuotantopäällikkö Anssi Räntilä kertoi.

 

 

 

–Maussa ja rakenteessa oli kuitenkin jotain niin ainutlaatuista, että pallerot otettiin tuotekehittelyyn. Syntyi uudenlainen valmisruoka: lihapullan veroinen kaura-siemenpyörykkä Boltsi.

Jo Loppuvuodesta 2019 Boltsi oli noussut vuoden myydyimmäksi uutuuselintarvikkeeksi ja alkuvuodesta 2020 kaura-siemenpyörykkää on myyty jo yli miljoona pakettia.