Leipomomme viimeisimmät kuulumiset

X

7.11.2015

Tarinoita historiasta

 

Kohti uutta aikakautta

 

 

Väinö Leivo otti 1930-luvulla vähitellen yhä suuremman vastuun leipomon pyörittämisestä. Se ei käynyt ihan kivuttomasti, sillä kyse oli myös hyvin syvällisestä ajattelutavan muuttumisesta Leivolla. Perheyrityksessä ei kokonaan vältytty ristiriidoilta, kun vanha ja uusi aika törmäsivät. Väinö olisi lisännyt koneita, mutta isä-Aaku pisti varovaisena miehenä hanttiin. Vähitellen nuoruus ja ennakkoluulottomuus kuitenkin voittivat. Väinö Leivosta tuli toimitusjohtaja 1. syyskuuta vuonna 1939. Sotavuosista lähtien Aakun roolina oli uunien lämmittäminen leipomiskuntoon ja taikinanalustus. Tämä tarkoitti sitä, että juuri August oli se, joka tuli ensimmäisenä aamuvarhain leipomolle. Väinön aika leipomon johdossa merkitsi kotipakarina aloittaneen perheyrityksen voimakasta laajentumista ja aseman vakiintumista.

 

Uusi energinen toimitusjohtaja Väinö Leivo pisti heti toimeksi. Pian kävi ilmeiseksi, että uusi uuni oli välttämätön. Se taas edellytti talon laajentamista. Samalla henkilökunnan määrä alkoi kasvaa. Ensimmäinen suuri, Saksassa valmistettu uuni hankittiin jo vuonna 1939. Päätös merkitsi samalla sitä, että Uudenkylän kulmilla koettiin hetken aikaa kansainvälinen tuulahdus. Sen toivat kaksi saksalaista asentajaa, jotka kokosivat uunit käyttökuntoon.

 

– Uunia asentanut saksalainen monttööri Hausler sanoi minulle, että me tuotiin rikkautta Leivolle. Kun kaksi leipää maksoi siihen aikaan 15 penniä ja uunin hinta oli 135 000 silloista markkaa, rahan kokoamisessa oli työtä. Päälle tulivat vielä muurarin palkat ja tiilet. Siinä sai olla nuukana, muisteli Fanni myöhemmin.

 

Uuni oli mitä modernein. Sillä sai paistaa kaiken aikaa. Toisesta päästä pistettiin puita sisäänja toisesta leipää. Vanhaa ja työlästä hiilten vetämistä ei tässä uunissa tarvinnut tehdä lainkaan. Sekin kevensi taakkaa. Tuotteille riitti kysyntää. Tammelantorilla kyseltiin Leivolta vehnähiivaleipää, mutta siihen ei pystytty, sillä yksi saksalaisuuni ei vielä ratkaissut kaikkia ongelmia. Fanni joutui kertomaanasiakkaille, ettei kaikkia voinut millään saada valmiiksi yhdellä koneella. Se, ettei valmista tullut, ei todellakaan ollut Fannista kiinni. Hänen siskonsa Lyyti Leinonen on muistellut noita aikoja.

– Fanni oli niin työteliäs. Hän pisti aina tapahtumaan, jos se oli mahdollista. Välillä hän teki mahdottomastakin mahdollista.

 

Kuva: Ranskanleipä oli jo 1950-luvulla hittituote. Väinö Leivo tarkastaa laatua yhdessä leipureittensa kanssa.

 

 

  • Share on LinkedIn
  • Share on Twitter
  • Share on Google+
  • Leivon leipomo Facebookissa