Sydänviikkoa 2025 vietetään 18.-25.5.2025

 

 

Mikä on Sydänmerkki?
 

Sydänmerkki on elintarvikepakkauksista ja ravintoloista löytyvä merkki, joka osoittaa, että kyseinen tuote tai ruoka-annos on ravintoarvoiltaan parempi valinta. Sydänmerkki on kehitetty helpottamaan ja nopeuttamaan arkea. Valitsemalla Sydänmerkki-tuotteita teet pieniä, ravitsemuksen kannalta edullisia muutoksia ruokavalioon, ilman että joudut perehtymään tuoteselosteisiin tai ravintosisältötietoihin.

Minkälainen tuote voi olla Sydänmerkki-tuote?

Sydänmerkki-tuote on ravintosisällöltään parempi valinta omassa tuoteryhmässään. Sydänmerkin voivat saada tuotteet, joissa rasvan laatu on hyvää eli pehmeää, suolan ja sokerin määrä on maltillinen ja kuitua reilusti. Sydänmerkki-järjestelmä perustuu tuoteryhmiin ja niitä on kaiken kaikkiaan yli 50. Jokaisella tuoteryhmällä on omat ravitsemuskriteerit, joissa puututaan terveyden ja ravitsemuksen kannalta olennaisiin seikkoihin. Sydänmerkki on apuna sellaisissa tuoteryhmissä, joita suomalaiset käyttävät paljon ja joissa ravintosisällöltään parempi valinta on mahdollista toteutua rasvan laadun ja määrän sekä suolan, kuidun ja sokerin määrän osalta. Esimerkiksi leivässä on olennaista suolan ja kuidun määrä, kun taas levitteissä pehmeän rasvan ja suolan määrä. Kriteerit perustuvat tutkittuun ravitsemustietoon, ravitsemussuosituksiin, ja puolueeton asiantuntijaryhmä kehittää kriteereitä tiedon ja tuotevalikoiman päivittyessä.

Sydänmerkki on EU:ssa rekisteröity ravitsemusväite ja se on ainoa symboli Suomessa, joka kertoo tuotteen ravitsemuksellisesta laadusta.

 

Lähde: Sydänliitto

 

Meidän Sydänmerkkituotteet

 

Ruisvarras

tuotetiedot

 

Kardemummapulla

tuotetiedot

 

 

Nassikka Ruisruutu

tuotetiedot

 

 

Nassikka Vaniljapulla

tuotetiedot

 

 

Ruispala

tuotetiedot

 

 

 

 

 

 

Entiset pahimmat kilpailijat yhteisellä asialla: Tampereen rievä takaisin kauppoihin

Linkosuo on antanut Leivon Leipomolle oikeuden valmistaa ohraista perinneherkkuaan, Tampereen rievää. Rakastettu leipä löytyy kaupoista torstaina 24. huhtikuuta 2025. 

 

Linkosuo lopetti tuotantotilojen muutoksien vuoksi paperipussiin pakattavien leipien valmistamisen vuonna 2016. Tuolloin ohrainen klassikkoherkku Tampereen rievä siirtyi lisenssisopimuksella Mikon Leivän valmistettavaksi. Tampereen tunnetuinta leipää ei kuitenkaan ole nähty vuoteen kaupoissa, sillä Mikon Leipä ajautui konkurssiin vuonna 2024. 

– Tamperelaiset suhtautuvat ohrarievään tunteella. Kun Mikon Leipä lopetti Tampereen rievän valmistamisen, niin me kuin kaupatkin aloimme saada siitä kyselyitä kuluttajilta. Nyt onneksi voimme vastata niihin hyvillä mielin ja kertoa tästä jatkumosta, kertoo Linkosuon toimitusjohtaja Jyrki Karlsson.

– Ohrarievän valmistaminen on vaativaa, sillä taikina on puuromaista. Meillä on hyvä osaaminen rievien valmistamisesta, sillä suosituin leipämme on kaurapohjainen arinarievä. On siis luontevaa, että juuri me otamme tämän tuotteen valmistukseen, kun Mikon Leivän konkurssin myötä resepti palautui Linkosuolle, Leivon Leipomon toimistusjohtaja Harri Jaakkola sanoo.

Tampereen rievä on luultavasti yksi paikkakunnan rakastetuimmista tuotteista. Se vertautuu mustamakkaraan, ja mediakin on nimittänyt Tampereen rievää Tampereen toiseksi tunnetuimmaksi elintarvikkeeksi.

– Leipäkulttuuri on jotain, mikä opitaan jo äidinmaidossa, sillä leipä on Suomessa niin paikallinen tuote. Siksi tamperelaisetkin suhtautuvat niin intohimoisesti ohrarievään. Sillä ei ole missään muualla Suomessa samanlaista asemaa, hän muotoilee ja jatkaa, – Pidän kunniana sitä, että saamme jatkaa sen valmistamista ja pitää samalla yllä paikalliskulttuuria.

Jaakkola on iloinen myös siitä, että he pääsevät valmistamaan ohraleipää. Kauraan verrattuna ohra on Jaakkolan mukaan valitettavan unohdettu vilja, vaikka sillä on samanlaiset terveysvaikutukset.

– Oikeastaan jopa paremmatkin, sillä ohra sisältää kauraa vähemmän rasvaa. Keski-Euroopassakin se on nouseva viljalajike.

 

Pahimmat kilpailijat yhteisellä asialla

 

Niin Linkosuo kuin Leivon Leipomokin ovat perinteikkäitä perheyrityksiä, joilla on pitkät juuret. Linkosuo viettää ensi vuonna yhdeksänkymppisiä, ja Leivon Leipomo on jo 112 vuotta vanha. 

60–70-luvuilla leipomot olivat kovimpia kilpailijoita. Jaakkola kuvailee erityisesti 80-lukua tiukaksi ajaksi leipomoiden välillä. 

– Kyllä meillä seurattiin silloin hyvin tarkasti, mitä omiin tuotteisiimme vertautuvaa Linkosuo valmisti, hän kertoo. 

Tuolloin saman pöydän ääressä ei olisi istuttu ja tällainen reseptin jakaminen ja toisen leipomon klassikon valmistaminen ei olisi tullut kuuloonkaan.

– Ajat ovat muuttuneet. Koko ala on ollut kovassa paineessa. Ajattelemme, että on hienoa luoda uudenlaisen tekemisen mallia, tehdä yhteistyötä ja päästä tuomaan takaisin markkinoille paikallinen retrotuote, Jaakkola ja Karlsson pohtivat.

Karlsson toteaa myös ajan olevan suotuisa Tampereen rievän kaltaiselle perinteiselle herkulle. 

– Kuluttajatrendit kertovat, että uuden rinnalla paikallisia perinteikkäitä brändejä ja tuotteita arvostetaan jatkuvasti enemmän. Paikallisten leipomoiden arvostus on jatkuvassa nousussa. 

Vaikka Linkosuon ja Leivon Leipomon yhteistyö on uudenlaista, jotkin asiat on hyvä pitää muuttumattomina: Tampereen rievä palaa valmistukseen juuri sellaisena kuin se on aina ollutkin – reseptiä, raaka-aineita tai pakkausta ei aiota muuttaa. Nostalgiannälkäiset voivat siis huokaista helpotuksesta, sillä sinivalkoisessa paperipakkauksessa komeilee tästä eteenpäinkin tutun valssin sanat, joita on painettu jo yli 10 miljoonaan pakkaukseen.

 

Kuvassa: vas. Linkosuon Jyrki Karlsson ja Leivon Leipomon Harri Jaakkola

 

Lisätietoa medialle:

 

Harri Jaakkola
Toimitusjohtaja
Leivon Leipomo
harri.jaakkola@leivonleipomo.fi
0500 734 052

 

Jyrki Karlsson
Toimitusjohtaja
Linkosuo
jyrki.karlsson@linkosuo.fi
050 3574155

 

Linkosuo on tamperelainen leipomo- ja kahvila-alan perheyritys, jonka perusti pariskunta Aarne ja Elsa Linkosuo vuonna 1936. Linkosuo on tunnettu erityisesti ruis- ja kauratuotteiden, kuten sipsien ja snacksien ammattilaisena. Linkosuolla on useita kahviloita ja lounasravintoloita Pirkanmaalla ja Helsingissä. 

 

Leivon Leipomo on yli satavuotias yritys. Se on Tampereen vanhin yhden perheen omistuksessa säilynyt yritys. Leivon Leipomo tunnetaan erityisesti leivistään. Sen leipomon yhteydessä toimii kahvila Leivonpesä.

 

Kuvat: Linkosuo & Sara Kiuru

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ph7 verkkokauppatilausten noutopiste Leivonpesässä

 

Nyt voit tilata tuotteita https://www.konditoriaph7.fi/ verkkokaupasta ja valita noutopisteeksi Leivonpesä kahvilan! Meiltä löytyy myös kahvila Leivonpesässä pH7 tuotteiden myyntipiste.

 

Poikkea ostosreissun lomassa kahville ja nappaa mukaan tuoretta leipää. Tervetuloa ostoksille!

 

Leivonpesä

📍Keihäskatu 4, 33530 Tampere

📞0503147862

🅿️Runsaasti pysäköintipaikkoja

🚌Nysset 32 ja 29 pysähtyvät Leipomon eteen takahuhdintielle

 

 

 

 

 

 

 

Arinan pussi uudistui! 

 

Pussi on uusi, mutta makuun ei koskettu. Samalla vaihtui nimikin!

 

Arina paistuu suomalaisella vuolukivellä 350 asteessa ja sitä ennen se on huolella huilannut. Arinaa leivotaan koko päivä.

 

 

Uutuus Leivon Arina rukiinen

 

Runsaskuituinen rukiinen versio Arinasta on valmiiksi viipaloitu.

 

Ruokainnovaatioiden voittajaksi kruunattiin vahingossa syntynyt pyörykkä

 

Kuin lihapulla, mutta kaurasta ja siemenistä. Leivon Leipomon uutuuspyörykkä Boltsi voitti Suomalainen Menestysresepti -innovaatiokilpailun. Hittituote sai alkunsa, kun yli satavuotias leipomo yritti kehittää uusia siemensämpylöitä.

 

Tamperelaisessa Leivon Leipomossa oli päätetty kokeilla sämpylöiden leipomista suositun, runsaasti siemeniä sisältävän Jyväjemmari-kuivaleivän idealla. Yllätys oli melkoinen, kun tuhti taikina putkahteli koneista ulos pieninä palleroina.

 

”Pakkohan niille oli nauraa. Eivät ne näyttäneet sämpylöiltä vaan lihapullilta”, Leivon Leipomon tuotantopäällikkö Anssi Räntilä kertoo.

 

Maussa ja rakenteessa oli kuitenkin jotain niin ainutlaatuista, että pallerot otettiin tuotekehittelyyn. Syntyi uudenlainen valmisruoka: lihapullan veroinen kaura-siemenpyörykkä Boltsi.

 

”Ruoan JVG”

 

Kuluttajille Boltsi tuli tutuksi Suomalainen Menestysresepti -tv-sarjasta, jossa kuusi ruokainnovaatiota kilpaili matkallaan ideasta menestystuotteeksi. Sunnuntain finaalijaksossa tuomaristo julisti voittajaksi Leivon Leipomon Boltsin.

 

”Boltsi on kuin ruoan JVG, särmikäs ja kiinnostava. Boltsi on hieno esimerkki siitä, mitä saadaan aikaiseksi, kun yhdistetään voimia ja osaamista ruokaketjun eri ammattilaisilta tuotekehityksestä markkinointiin”, toteaa kilpailun tuomari ja tv-sarjan juontaja Jyrki Sukula.

 

Sekasyöjille ja vegaaneille

 

Boltsi osuu ajan henkeen tarjoamalla kiinnostavan vaihtoehdon lihapyöryköille. Sekasyöjiä Boltsissa puhuttelevat herkullisen lihapullamainen maku, siementen tuoma sopivan ”purtava” suutuntuma ja lisäaineettomuus. Vegaanit arvostavat myös Boltsin soijattomuutta.

 

Leivon Leipomolla kilpailun voitto on otettu riemulla vastaan.

 

”Teemme vuosittain noin sata uutuutta, ja alle kymmenen niistä pääsee kauppoihin. Minkään muun tuotteen eteen emme ole tehneet näin valtavasti töitä, ja on todella hienoa saada Boltsi nyt pyörykkähyllyihin koko Suomen maisteltavaksi”, Leivon Leipomon toimitusjohtaja Harri Jaakkola iloitsee.

 

Boltsin faktat

 

• Laktoositon, lisäaineeton, runsaskuituinen, soijaton ja vegaaninen pyörykkä
• Sisältää auringonkukan-, pellavan- ja kurpitsansiemeniä sekä kauraa
• Kaksi makua: Boltsi Original ja Boltsi Chili-tomaatti
• Helppo lämmittää aterialle; sopii myös kylmänä naposteltavaksi
  
  

 

 

Leivon Leipomo Oy

Leivon Leipomo Oy on Tampereen vanhin yksityinen leipomoalan yritys. Sen perusti vuonna 1913 leipuripariskunta August ja Fanny Leivo. Leipomo on säilynyt saman perheen omistuksessa, ja nykyinen toimitusjohtaja Harri Jaakkola on neljännen polven leivolainen. Leivon Leipomo työllistää noin sata henkilöä. Tämänhetkiset pisimmät työurat ulottuvat viidelle vuosikymmenelle. Leivon Leipomon suosituimpia tuotteita ovat Arinarievä, Jyväjemmari ja ProTerve siemenleipä.

 

 

 Leivon Leipomon Anssi Räntilä (vas.) ja kilpailun tuomari Jyrki Sukula. Kuva: Aitomedia

 

 

 

 

Mikä on Boltsi?

 

Mikä moka! Meidän piti kehittää vehnättömästä siemenseostaikinasta sämpylöitä. No, leipomon värkeistä putkahteli ulos ihan hävyttömän pieniä palleroita. Tuotekehityspalaverissa ei meinattu tuolilla pysyä, kun naurettiin.

Sitten maistettiin. Aika jännä maku. Ja mukava rakenne – kiitos siementen ja kauran. Päätettiin panna tuotekehittely jylläämään ja ilmoitettiin palleroinen Suomalainen menestysresepti -kilpailuun.

Nyt se pallero on tv-sarjasta tuttu ruokainnovaatio: kaura-siemenpyörykkä Boltsi. Lisäaineeton, laktoositon ja täysin kasviperäinen. Enempää ei kerrota, sillä uutuus on tulossa S-ryhmän kauppoihin vasta kun kilpailun voittaja paljastetaan 11.8.

Suomalainen menestysresepti -sarja tulee sunnuntaisin klo 20 (TV5 ja Dplay). Saa kannustaa!

 

Katso Suomalainen menestysresepti -sarjaa tästä

 

 

Suomalainen menestysresepti tv-sarja

 

Leivon Leipomo on mukana Suomalainen Menestysresepti tv-sarjssa, missä kokki Jyrki Sukula etsii uusia ruokainnovaatioita Suomesta. Ohjelma alkaa sunnuntaina 30.6. Klo 20 TV5:llä ja Dplayssa. Minkäköhänlaisen menestysreseptin olemme kilpailuun kehittäneet?

 

 

 

 

 

 

Kasvisreseptejä

 

Vegehaasteeseen kukin osallistuu omien mahdollisuuksien mukaan. Voit joko vähentää lihansyöntiä tai hypätä kasvisruokavalioon kuukauden ajaksi! Lihaton lokakuu on hyvä mahdollisuus kokeilla uusia reseptejä! Me olemme vegeleivistä erityisen innostuneita. Perinteisen kinkun ja juuston tilalle voi vaikka laittaa avokadoa tai maapähkinävoita. Olemme koonneet kasvisvoileipäreseptejä, joista voit saada inspiraatiota omaan keittiöösi.

 

Kaikki Leivon Leipomon leivät ovat vegaanisia.

 

 

Ruisvarrasleivän päällä tuorejuustoa, retiisiä, avokadoa ja herneenversoja

 

 

 

Prokauravoileipä muuttuu makeaksi maapähkinävoin, banaanin ja kauraleseiden avulla.

 

 

Proterve, tuorejuustoa, avokadoa, kananmunaa, chiliä ja kirsikkatomaatteja

 

 

Maalaisleipä, voita, kurkkusiivuja, seesaminsiemeniä ja aurinkokuivattua tomaattia

 

 

Granola-leipä, mascarponea, mansikoita, kookoslastuja ja chiasiemeniä / siivutettu kiivi ja gojimarjoja

 

 

Prosiemen & kaura -leipä. avokadoa, suolaa, pippuria ja seesaminsiemeniä

 

 

Siemenaittaleipä, hunajaa, vuohenjuustoa, granaattiomenaa, vadelmia ja karhunvatukoita

 

 

Aittaleipä, oliiviöljyä, tuoretta mozarellaa, tomaattia, basilikaa

 

 

Arinarievä, voita, jääsalaattia, porkkanasiivuja ja saksanpähkinöitä

 

 

 

Ruisleivän valmistus

 

Ruisleivän valmistus on tarkkaa puuhaa. Leipuri muotoilee valmiin taikinan ruisleiviksi, tätä vaihetta kutsutaan nimellä ylöslyönti, jonka jälkeen leivät matkaavat uunin kautta pakattavaksi ja sitten odottamaan kauppaan lähtöä! #jokapäiväinen

 

 

 

 

Leivon Leipomon #jokapäiväinen arki

Taikinan Teko

 

Leipurimme päivä käynnistyy varhain aamulla taikinan teolla klo 6. Ensin valmistellaan pitkän taikinalevon vaatimia taikinoita ja sitten siirrytään arkisempiin tuotteisiin

 

Leivon Leipomon #jokapäiväinen arki

Mansikkawiener

 

Meidän kesäajan herkkuumme käytetään aina tuoreita mansikoita. Se valmistetaan perinteitä vaalien käsityönä.

 

 

 

 

 

#Jokapäiväinen 

 

Leivon Leipomon leipä on ollut suomalaista superfoodia jo yli sadan vuoden ajan, se tuottaa mielihyvää, se lohduttaa, se palkitsee. Se sopii jokaiseen tilanteeseen, jokaiseen kellonaikaan. Se maistuu kaiken ikäisille, kaiken kokoisille, kaiken näköisille. Se kuuluu päivään jokaiseen. Se on jokapäiväinen.

 

 

 

 

 

 

 

Jyväjemmarin valmistus

 

Kilpailijamme ovat koittaneet kovasti meiltä tiedustella miten valmistamme suuren suosion saaneen Jyväjemmari-leivän? Nyt päätimmekin näyttää sen kaikille, tervetuloa 35 sekunnin matkalle Leivon Leipomoon.

 

 

Leivon Leipomon reseptikilpailu

 

Onko sinulla huikea resepti, jonka haluaisit jakaa muillekin? Osallistu ja voita!
 

Lähetä reseptisi meille ja osallistu Leivon Leipomon reseptikilpailuun. Voittoisat reseptit julkaistaan nettisivuillamme sekä voittajien nimet kunkin tekijän suostumuksella. Voittajat palkitaan tuotepaketein! (arvo 50€)
 

Haluamme nettisivuillamme jakaa vinkkejä eväsleivän tekemiseen ja ruoanlaittoon. Olipa reseptisi sitten Leivon tuotteilla valmistettu perus voileipä tai vaativampi ruoka, haluamme kuulla niistä! Reseptin ei tarvitse olla monimutkainen voittaakseen kilpailun. Kaikki julkisiksi päätyvät reseptit palkitaan tuotepaketein.
 

Leivon valikoimasta löytyy monenlaisia tuotteita ja toivotamme tervetulleiksi kaikenlaiset reseptit. Käyttäkää mielikuvitustanne! Esimerkiksi korppujauhoista voi tehdä vaikka mitä.
 

Kilpailuun voit osallistua lähettämällä reseptin sähköpostilla osoitteeseen kilpailut@leivonleipomo.fi. Sähköpostin otsikoksi “Reseptikilpailu – reseptin nimi – oma nimi” Sisällytäthän mukaan yhteystietojesi lisäksi myös luettelon aineksista ja tiedon mitä Leivon Leipomon tuotetta käytit reseptissäsi.
 

Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Julkaisemme mielellämme reseptin tekijän nimen reseptin yhteydessä, ellei tekijä toisin halua.

 

Kilpailu on päättynyt.

 

*pidätämme oikeuden muutoksiin

 

 

 

 

Uutuustuotteita!

 

Jälleen on aika julkistaa uusia tuotteita!

 

 

10 Ruissämpylä

 

Runsaskuituinen lisäaineeton ruissämpylä nyt 10 kpl/pussi

 

 

Patrik jälkiuuniruispala

 

Patrik on 100% ruisleipä, joka on luotu terveellisen voittajafiiliksen synnyttämiseen, se on leivottu pyöreäksi kiekoksi ja paistettu jälkiuunin lämmössä. Reseptiin kuuluu myös vähäinen määrä jodioitua suolaa, joka yhdessä muiden aineksien kanssa synnyttää reippaan maun.

 

Rukiinen Maalaisleipä

 

Runsaskuituinen rukiinen viipaloitu maalaisleipä 

Satupitko

 

Kaneli-vaneliinitäytepitko

 

 

Jyvä Jemmari

 

Ruissiemenkuivaleipä

 

 

ProKaura!

 

Leivottu Elovena-kaurasta.

 

 

TARINOITA HISTORIASTA

 

Kiertoilmauunit Saksasta

 

Saksalaisiin uuneihin aiemmin luottanut Leivo hankki 1960-luvulla aitoja kotimaisia uuneja. Modernin teknolgian Saksassa mentiin kuitenkin koko ajan eteenpäin. Kun Leivo laajensi leipomoaan kovaan tahtiin ja tehokkuutta oli pakko kasvattaa, leipomoon hankittiin saksalaiset kiertoilmauunit. Paikalle riensi taas ulkomainen asennusryhmä. Saksalaisten saapumista ei enää noteerattu yhtä suurella uteliaisuudella, innokkuudella ja kohinalla kuin 1930-luvun lopulla, jolloin moni uusikyläläinen ei ollut ulkomaan elävää koskaan aiemmin nähnytkään. Nämäkin saksalaiskoneet kävivät tosin vielä aidolla suomalaisella puulla. Siitä muistutti leipomon pihamaalla tanakasti seissyt perisuomalainen koivuhalkopino.

 

Halkoja työnnettiin pesään ja tehokas kiertoilmauuni toi nopeasti tasalaatuista leipää. Ei tosin ihan aina. Kerran hapanleipä maistui turkasen suolaiselta. Ongelma selvitettiin. Utukka oli iskenyt taikinaan kaksi ämpärillistä suolaa, kun resepti olisi edellyttänyt saman verran sokeria. Vika ei ollut taikinantekijän, vaan varastomiehen, joka oli täyttänyt ämpärin väärästä säkistä. Kuluttajille asti leipä ei kuitenkaan onneksi ehtinyt. Siinä olisi ollut Suomen parhaan ruisleivän maine vaarassa. Fannikin olisi kääntynyt haudassaan.

 

Pikku työtapaturmia sattui tietysti muutenkin. Välillä ihmeteltiin, miksi taikina ei nouse. Tekevälle sattuu. Hiiva oli unohtunut. Välillä kärähti syömäkelvottomaksi kymmenen pellillistä pikkuleipiä. Kerran uuniin jäi vahingossa kaksi levyllistä voitaikinan pohjia. Sen huomasi myös toimitusjohtaja Väinö Leivo. Pian uunin kyljessä oli suurikokoisin kirjaimin isännän viesti: ”Ei tartte paistaa näin tummaksi.”

 

Seppälän tila

 

Kävimme Seppälän tilalla katsomassa minkälaista venhää meidän leipureilla on ensi vuonna leivottavana. Katso video alta!

 

 

 

 

Nettisivumme uudistuivat!

 

Tervetuloa uudistuneille Leivon Leipomon nettisivuille

 

Olemme uudistaneet nettisivumme palvelemaan entistä kattavammin asiakkaitamme ja yhteistyökumppaneitamme. Sivuilta löydät aina ajankohtaiset tiedot leipomon tuotteista, tapahtumista ja uutisista. Leivon Leipomon yli 100 vuotiaan historian aikana on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista ja historia kohdasta pääset tutustumaan leipomoomme aina alkutekijöistä tähän päivään saakka. Wienerin ystäville löytyy kahvila -sivuilta aina päivititetty lista tämänhetkisistä ja tulevista viikko- ja kausiwieneristä muiden kahvilan tietojen ohessa. Uusia reseptejä tulemme päivittämään reseptit sivulle. Nyt sieltä löytyy kesäiset street food henkiset reseptit, jotka on tehty yhteistyössä Poppamiehen ja Veljekset Mattilan kanssa.

 

Jos sinulla on ehdotus sisällöstä mitä haluaisit sivuiltamme löytää niin voit olla meihin yhteydessä palaute osiossa tai suoraan tästä.

 

Hyvää kesän jatkoa!

 

 

 

 

 

Tarinoita historiasta

 

Säännöstely rajoitti

 

Kysyntää riitti Jatkosodan jälkeen. Uudet saksalaisuunit olivat kovassa käytössä. Työntekijämääräkin nousi nopeasti pariinkymmeneen. Leipureiden tilanne ei silti ollut hurrattava, koska säännöstely heikensi mahdollisuuksia tehdä tuloksellista bisnestä. Valtiovalta ei kuunnellut leipureitten huolta. Niinpä tilanne ajautui niin pitkälle, että alalla koettiin vuoden 1944 lopussa kahden viikon mittainen lakko. Kun kansanhuoltoministeriö alkoi jakaa tukipalkkioita ruisleivälle ja vehnäleivälle, lakko saatiin päätökseen.

 

Tämäkään ei riittänyt kannattavuuden takaamiseen. Suomen Leipuriliiton vuosikokous päätti Lahdessa, että yksityiset leipomot sulkevat ovensa kannattamattomina. Paljon julkisuutta saaneeseen päätökseen jätettiin kuitenkin vielä yksi takaportti. Jos hinta- ja palkkaneuvosto suostuu leipomoiden hintaesitykseen, lopettamisuhka laukeaa. Näin myös kävi. Säännöstelyyn liittyvä kuponkikausi jatkui vielä pitkään sodan jälkeenkin. Siihen liittyi yksi erityisilmiö. Monet suomalaiset saivat ulkomailta elintarvikepaketteja, joissa oli mm. jauhoja, sokeria, kanamunia ja rasvaa. Leipomot leipoivat kansalaisten omista aineista. Näin syntyi tilausleivonta. Se oli monelle leipomolle jopa selviytymisen edellytys.

 

Leipäkorteista päästiin kokonaan eroon kuitenkin vasta vuonna 1949, jolloin Suomen elintarviketilanne parani olennaisesti. Konditoriatuotteet vapautettiin hintasäännöstelystä ja saman vuoden elokuussa astui voimaan laki, joka lopetti leivän hinnan säännöstelyn. Ostorajoitukset eivät kuitenkaan loppuneet kokonaan. Leivän hinta vapautui lopullisesti vasta 1980-luvulla.

 

Leivon Leipomon keskeinen myyntipaikka oli heti sodan jälkeen edelleen Tammelantori. Hevosvetoisuudesta siirryttiin hiljakseen kokonaan moottoripeliin. Samalla muuttui myyntipaikka hevoskärryistä autoon. Erityisen vilkasta ja värikästä aikaa vietettiin joulun tietämillä, jolloin tori oli väkeä pullollaan. Se oli tamperelainen traditio, joka jatkuu vielä nykypäivinäkin. Lanttuhautojen, kuusien ja joululimppujen tuoksu viritti tunnelmaan.

Kuvassa reikäleipäkone 50-luvulta.

 

Kuvassa reikäleipäkone 50-luvulta

 

 

 

 

 

Tarinoita historiasta

 

Kasvua 50-luvulla

 

Leivon Leipomon kehityksessä 1950-luvulla oli suuri merkitys. Koko ala oli voimakkaassa kasvussa. Vuosi 1950 toi ennätysmäisen viljasadon. Kauppoihin saatiin viljaa 190 miljoonaa kiloa, mikä oli 45 miljoonaa kiloa enemmän kuin aikaisemmin. Kaikki ei kuitenkaan sujunut ongelmitta. Ruistuotannossa Suomi oli omavarainen, mutta kulutustottumukset olivat muuttumassa. Korean sodan korkeasuhdanteessa vaurastuneet kansalaiset valitsivat entistä useammin vehnäleipää. Ruisleipää rasitti maine säännöstelyajan tuotteena.

 

Vehnää piti ostaa myös ulkomailta. Kun toimitukset Neuvostoliitosta myöhästyivät, viljaa jouduttiin ostamaan Australiasta, Argentiinasta ja Kanadasta. Kuljetusmatkat olivat pitkiä. Viljan tuonti saattoi kestää parikin kuukautta. Siksi turvauduttiin myös läntiseen naapuriin Ruotsiin.

 

Leipomoalalle toi huolia elokuussa vuonna 1950 alkanut hintasulku, joka koski monia leipomotuotteita. Mukana olivat näkki-, ruis- ja ohraleipä, mutta myös vehnä-, graham- ja sekaleipä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ruokaleipä oli täydellisessä hintasulussa. Sulkua perusteltiin kohonneilla palkka- ja elintarvikekustannuksilla. 

 

Alkanut 1950-luku merkitsi Leivolle ja muillekin leipomoille myös valtavia teknologisia muutoksia. Tuotantotekniikka muuttui. Se nosti tuottavuutta ja mahdollisti suurten yksiköiden perustamisen. Vanha käsityöammatti alkoi koneellistua yhä voimakkaammin. Pakastin oli keksintö, joka muutti paljon, mutta myös myymälä- ja pakkaustekniikat monipuolistuivat.

 

Käynnissä oli muutos, joka mullisti koko vanhan ajattelun: hevoskyydillä tuotteitaan markkinoinut käsityöläinen siirtyi lopullisesti historiaan. Kuljetustekniikan ja markkinoinnin kehittyminen avasi kokonaan uusia näkymiä. Juuri pakkaustekniikan kehittyminen ja myymälöiden itsepalveluiden lisääntyminen lisäsivät tuotteiden menekkiä. Mallimaana oli Yhdysvallat.

 

Kuvassa autorivistö leipomon edustalla 60-luvulla. 50-luvulla autot alkoivat yleistymään leipien kuljetuksessa ja näin korvattiin hevoskärryt.

 

 

 

 

TARINOITA HISTORIASTA

 

Hevoskyydillä leipää Tammelantorille

 

 

Kuljetuksia varten hankittiin leipomon ensimmäinen kulkuneuvo hevosmarkkinoilta, joita silloin pidettiin mm. Tammelan tavaramakasiineilla lähellä rautatieasemaa ja tietysti Hippoksella. Asiantuntijana oli August, joka tunsi hevoset perin pohjin. Samalla hankittiin Matti-hevoselle rattaat ja reki. Omaa rahaa ei ollut. Välttämätön investointi hoidettiin lainarahalla. Se pisti nuorenparin raatamaan pitkiä päiviä. Muita työntekijöitä ei alkuun ollut. Työnjako oli selvä: Fanni leipoi, Aaku huolehti uunin lämmityksestä ja kuljetti leivät myytäviksi torille. Kuormassa oli mm. kymmenen kilon leipänippuja, joiden alle oli levitetty paperi.

 

Ensimmäinen myyntireissu Tammelantorille ei ollut menestys. Leivät jäivät myymättä, mutta vaikeassa tilanteessa oli henkireikä. Hanna-äiti oli neuvonut Fannia myymään leivät Niemisen kauppaan Pispalaan, jos torimyynti ei suju. Nieminen ostikin koko lastin. Yhteistyö jatkui sittemmin vuosikymmeniä. Muistitiedon mukaan kauppa sijaitsi nykyisen Ahjolan rakennuksen tietämillä. Nieminen oli Johannan asiakkaita. Torimyyntikin alkoi kuitenkin sujua eikä ostajista ollut puutetta. Tammelantori toimi pitkään tärkeimpänä kauppapaikkana Leivon leiville. Leivät myytiin suoraan leipälaatikoista hevoskärryn tai –reen perästä.

 

Myöhemmin Väinö Leivo (kuvassa) kuljetti leipäkuormia Uudesta kylästä Tammelantorille. Kyseessä olikin Väinön ensimmäinen vakituinen työ leipomossa jo 12 vuoden iässä.

 

Kuva on vuodelta 1924

 

 

 

 

Miksi juuri Tampereen seudusta on tullut rieväkylä?

 

 

Tampereen yhteydet vieraisiin kulttuureihin olivat pitkään rajoitettuja verrattuna esimerkiksi Suomen rannikkokaupunkeihin. Siinä missä Viipuri, Turku, Helsinki ja jopa Hämeenlinna ottivat melko nopeasti vastaan itäiset ja läntiset vaikutteet, Tampereella elettiin tehtaiden varjossa omin kulttuurisin eväin. Siksi rievä on täysin paikallinen, itse kehitetty tuote.

 

Rievä merkitsee joissakin suomen murteissa samaa kuin tuore. Tamperelaisen rievän ominaisuuksista on tietysti niin monta mieltä kuin miestä tai naistakin. Sitä on kuvattu tavallista hiivaleipää löysemmäksi ja kevyemmäksi. Tamperelainen hiivaleipä on myös vesipitoisin. Valmiin rievän kuuluu olla paitsi kypsä, myös kostea ja siinä pitää olla paljon huokosia. On kuitenkin hyvä muistaa, että vartaassa kuivatettu kova ruisleipä oli pitkään keskeinen leipälaatu.

 

Nykysuomen sanakirjassa adjektiivi rievä tarkoittaa ruuan yhteydessä tuoretta ja happamatonta. Siitä johtuu myös tuoreena syötävän, tavallisesti ohrasta tehdyn hiivaleivän nimi.

 

 

Tarinoita historiasta

 

Sisällissota koetteli

 

 

Niin ruisleivän juurella kuin Leivon Leipomollakin on ollut vakavia paikkoja, jolloin niiden elämä on vakavasti kyseenalaistettu. Yksinäistä koettelemuksista oli ilman muuta sisällissota, joka tuntui myös Uudessakylässä. Valkoiset joukot etenivät Messukylän suunnasta. Monet uusikyläläiset lähtivät taistelujen jaloista Tampereelle pakomatkalle. Kukaan ei oikein tiennyt mitä oli edessä.

 

Monet lähtivät varmuuden vuoksi. Fanni Leivo ei ollut ensimmäisten joukossa, vaikka joku oli jo käynyt kehottamassakin. Sitten yhtenä yönä naapuri kävi sanomassa, että talollinen Kivelä oli ammuttu kuoliaaksi. Silloin Fanny pakkasi pienet käsimatkatavaransa ja suuntasi kohti Tamperetta. Mukaan tulivat ne vaatteet, jotka nopeasti sai kahmittua päälleen. Valotkin piti pitää pakatessa pois päältä.

 

Fanny kääri 6-vuotiaan Väinö-poikansa vällyihin ja hevosen vetämä reki lähti kohti Tamperetta. Mukana oli lisäksi August Leivon vanhemmat. Fanni osti matkalla jauhoja, vaikka omiakin olisi ollut Uudessakylässä. Elettiin korttiaikaa ja leipäkin oli kortilla. Leivot ajoivat yöllä suoraan Tampereen poliisikamarille. Ajatuksena oli, että matkalaiset saavat sieltä sijan, mutta vastaus oli tyly. Levottoman kaupungin järjestyksen valvonnasta otteensa menettäneet poliisit komensivat matkalaiset ulos.

 

Kun huolestuneet uusikyläläiset kysyivät, mihin he voisivat mennä, poliiseilla oli selvä vastaus: ”Menkää kirkkoon!” Tuomiokirkko tai silloinen Johanneksen kirkko oli täynnä taisteluja paenneita tamperelaisia. Sinne oli paettu mm. Käpylästä, Petsamosta ja Tammelasta. Sinne oli enimmillään ahtautunut yli 2000 ihmistä. Kirkossa sattui monta inhimillistä tapahtumaa. Kokonaiselle kaupunginosalle nimen antaneen metsänvartija Käpysen yksi lapsi syntyi siellä. Lopulta yöpaikka löytyi Aakun veljeltä. Ei haitannut mitään, että isäntäperheen miehet kuuluivat punakaartiin. Fanni huomautti, että Uudestakylästä paenneet pakolaiset olivat vähän eri puoluetta kuin isännät.

 

–Oikeasti en ollut kiihkoilija mihinkään suuntaan. Politiikka ei ollut tärkeää. Elin vain omaa elämääni.

 

Fanny ja kumppanit palasivat Uuteenkylään, kun valkoiset olivat vallanneet Tampereen. Pakomatka oli kestänyt kaksi viikkoa. Tarkoitus oli tarkistaa, oliko leipomosta jäljellä muuta kuin nurkkakivet. Epäilyihin antoi aiheen se, että pakolaiset olivat katselleet kaupungissa monta kertaa murheissaan, kun Uudenkylän suunnasta näkyi loimuavia liekkejä. Talo oli kuitenkin jotenkin pystyssä, mutta näky ei ollut kovin lohdullinen.

 

Leipomorakennuksessa olivat vierailleet sekä hyökkäystä pakenevat punaiset että hyökkäävät valkoiset. Ikkunat olivat vierailujen jäljiltä rikki. Fannylta oli jäänyt äkkinäisen lähdön vuoksi puiset pytyt täyteen taikinaa. Pytyt oli ammuttu rikki ja kesken jäänyt taikina oli valunut lattialle. Se oli täynnä lasinsirpaleita. Samassa sekamelskassa olivat talon matot, peitot ja talvivaatteet. Yhtään puhdasta liinavaatetta ei ollut, koska niitä oli käytetty riepuina. Sänkyvaatteet oli varastettu, kuten kaikki astiatkin. Vintille piilotetut uudehkot, hienot kengätkin oli viety.

 

Tilanne oli lohduton, vaikka jotakin kotoistakin lyhyestä pakomatkasta palanneita odotti. Portailla odottivat talon kissa ja kahvipannu. Kaikki jauhot oli kuitenkin käytetty ja polttopuut poltettu, joten sota kävi kalliiksi. Eikä kukaan tietenkään korvannut vahinkoja. Leipomokaan ei voinut jatkaa työtään jauhojen puutteessa, joten leipä oli vähän aikaa tiukalla.

 

–Oli aloitettava kokonaan uusi elämä. Ajattelin, että kuinkahan tästä selvitään ja miten käy leipomon. Kaikki oli aloitettava alusta, kertoi Fanny myöhemmin.

 

Kuvassa August ja Fanny Leivo ja heidän poikansa Väinö lapsena.

 

 

Tarinoita historiasta

 

Leivon Leipomon ensiaskeleet

 

 

Fanni Vilkman avioitui vuonna 1911 August Leivon kanssa. Aaku-lempinimellä tunnettu August oli syntynyt Hattulan Niemen kartanon mailla, mutta hän oli viettänyt lapsuutensa Kangasalan Liuksialan Tiihalassa. Hänen isänsä oli Liuksialan kartanon pehtoori. Aaku oli kiertänyt nuorena miehenä pitkin Suomea. Hänet tunnettiin mm. tarkkana hevosmiehenä, joka osasi erottaa hyvän pollen huonosta. Mies päätyi lopulta Messukylään, jossa hän kohtasi tulevan puolisonsa.

 

Aakun 50-vuotispäiville tehty kalevalankielinen kronikka kertoo, että vaikka hänen lapsuudenkodissaan ei juurikaan kärsitty ruuan puutteesta, kodin leipävarras oli välillä tyhjillään. Kronikan tekijä arveli, että siksi Aaku halusi puolisokseen naisen, jolta luontuu leivänteko. ”… jos mä naisin naiakseni, ottaisin omaksi iloksi leiväntekijän, laittajan taikinan
hyvänmakuisen.”

 

Nuoripari mietti, mitä tekisi elääkseen. Perheeseen oli syntynyt jo lapsikin (Väinö), joka lisäsi vastuuta ratkaista elämänuran ja toimeentulon kysymyksiä. Mistään kovin proosallisesta uranpohdiskelusta tuskin oli kyse. Se oli vastaus yksinkertaiseen kysymykseen: mistä hankimme elannon? Ajatus omasta leipomosta nousi esiin, vaikka August Leivo ei alasta mitään tiennytkään. Hänen nuorikkonsa oli kuitenkin alan varsinainen ja monipuolinen asiantuntija, joka tunsi omakohtaisesti niin viljelyn, riihessä työskentelyn kuin leipomisen salatkin.

 

Kotona Lusassa oli viljelty niin ruista, ohraa kuin kauraakin. Sekin on varmasti vaikuttanut, että Uudessakylässä leipominen oli perinteinen ja hyväksi koettu tapa elättää itsensä. Elihän ympäristössä monia leipureita. Monet heistä olivat jopa sukulaisia.

 

On todennäköistä, että juuri Fanni, joka oli vasta 20-vuotias, on lausunut Leivon Leipomon syntysanat ja houkutellut tuoreen aviomiehensä mukaan uskaliaaseen hankkeeseen. Väinö Leivo oli tuolloin 1-vuotias. Fanni Leivon haastattelussa esittämä kommentti miehensä leipurin taidoista viittaa siihen, että juuri Fanni oli aloitteellinen perustamisvaiheissa. – Ei se leipomisesta mitään ymmärtänyt.

 

Kuvassa August ja Fanni Leivo ja heidän poikansa, myöhemmin yksi leipomon toimitusjohtajista Väinö Leivo ja kaksi Leivon Leipomon ensimmäistä työntekijää Anna Pohjonen ja Kaisa Tamminen.

 

 

Leivon Leipomon oma kahvi

 

Olemme tehneet yhteistyössä Mokkamestarit -kahvipaahtimon kanssa oman kahvimme! Kahvi on sekoitus väli- ja eteläamerikan kahvilaaduista ja se on valmistettu ainoastaan Leivon Leipomoa varten. Kyseessä on siis ainutlaatuinen kahvi!

 

Mokkamestarit Oy on paikallinen kahvipaahtimo, joka sijaitsee Tampereen ja Ylöjärven rajalla. Heillä on myös kahvila Tampereen keskustassa. Leivon Leipomon kanssa paljon yhteisiä piirteitä ja arvoja jakava Mokkamestarit oli siis luonnollinen valinta yhteistyökumppaniksi kun ajatus omasta kahvista syntyi. 

 

 

 

Tietoa Mokkamestarit kahvipaahtimosta:

 

Reija Paakkinen ja Mika Hannuniemi olivat nuoret ystävykset, joita yhdisti intohimo kahviin. Kun tuli aika miettiä elämän uutta suuntaa, syttyi ajatus kahvi- ja teekaupasta, jossa olisi pieni kahvila, niin että asiakkaat voisivat maistella ja nauttia kahvia ja teetä paikan päällä. Tämä ei vielä riittänyt: Reija ja Mika halusivat tehdä kaiken itse, myös paahtaa kahvin. Intohimo sai asioita aikaan ja oli luonteeltaan pelotonta. ”Otetaan rohkeasti asioista selvää!”. Ideasta kahvikauppaan vei alle vuoden. Unelmasta tuli totta. Tarvittiin oppia, sinnikkyyttä ja seikkailumieltä – eikä vähiten pioneerihenkeä. Mokkamestarit kahvipaahtimo näki päivänvalon vuonna 1990.

 

 

 

Tarinoita historiasta

 

Kohti uutta aikakautta

 

 

Väinö Leivo otti 1930-luvulla vähitellen yhä suuremman vastuun leipomon pyörittämisestä. Se ei käynyt ihan kivuttomasti, sillä kyse oli myös hyvin syvällisestä ajattelutavan muuttumisesta Leivolla. Perheyrityksessä ei kokonaan vältytty ristiriidoilta, kun vanha ja uusi aika törmäsivät. Väinö olisi lisännyt koneita, mutta isä-Aaku pisti varovaisena miehenä hanttiin. Vähitellen nuoruus ja ennakkoluulottomuus kuitenkin voittivat. Väinö Leivosta tuli toimitusjohtaja 1. syyskuuta vuonna 1939. Sotavuosista lähtien Aakun roolina oli uunien lämmittäminen leipomiskuntoon ja taikinanalustus. Tämä tarkoitti sitä, että juuri August oli se, joka tuli ensimmäisenä aamuvarhain leipomolle. Väinön aika leipomon johdossa merkitsi kotipakarina aloittaneen perheyrityksen voimakasta laajentumista ja aseman vakiintumista.

 

Uusi energinen toimitusjohtaja Väinö Leivo pisti heti toimeksi. Pian kävi ilmeiseksi, että uusi uuni oli välttämätön. Se taas edellytti talon laajentamista. Samalla henkilökunnan määrä alkoi kasvaa. Ensimmäinen suuri, Saksassa valmistettu uuni hankittiin jo vuonna 1939. Päätös merkitsi samalla sitä, että Uudenkylän kulmilla koettiin hetken aikaa kansainvälinen tuulahdus. Sen toivat kaksi saksalaista asentajaa, jotka kokosivat uunit käyttökuntoon.

 

– Uunia asentanut saksalainen monttööri Hausler sanoi minulle, että me tuotiin rikkautta Leivolle. Kun kaksi leipää maksoi siihen aikaan 15 penniä ja uunin hinta oli 135 000 silloista markkaa, rahan kokoamisessa oli työtä. Päälle tulivat vielä muurarin palkat ja tiilet. Siinä sai olla nuukana, muisteli Fanni myöhemmin.

 

Uuni oli mitä modernein. Sillä sai paistaa kaiken aikaa. Toisesta päästä pistettiin puita sisäänja toisesta leipää. Vanhaa ja työlästä hiilten vetämistä ei tässä uunissa tarvinnut tehdä lainkaan. Sekin kevensi taakkaa. Tuotteille riitti kysyntää. Tammelantorilla kyseltiin Leivolta vehnähiivaleipää, mutta siihen ei pystytty, sillä yksi saksalaisuuni ei vielä ratkaissut kaikkia ongelmia. Fanni joutui kertomaanasiakkaille, ettei kaikkia voinut millään saada valmiiksi yhdellä koneella. Se, ettei valmista tullut, ei todellakaan ollut Fannista kiinni. Hänen siskonsa Lyyti Leinonen on muistellut noita aikoja.

– Fanni oli niin työteliäs. Hän pisti aina tapahtumaan, jos se oli mahdollista. Välillä hän teki mahdottomastakin mahdollista.

 

Kuva: Ranskanleipä oli jo 1950-luvulla hittituote. Väinö Leivo tarkastaa laatua yhdessä leipureittensa kanssa.

 

 

Tarinoita historiasta

 

Uusikylä

 

 

Messukylän ja Tampereen rajalla sijainneella pikkukylällä ei aluksi ollut edes nimeä. Nimen alkuperä liittynee Takahuhdin kantatilojen ympärille nousseeseen uudisasutukseen. Tamperelaisten tehtaiden työläiset vuokrasivat tontteja Koskenmaantien tuntumasta Takahuhdin talollisilta Kokolta, Jankalta ja Kyrölältä. Kun joku kyseli Takahuhdissa, että missä mahtoi asua esimerkiksi leipuripariskunta August ja Fanny Leivo, hän saattoi saada tällaisen vastauksen: ”Kyllä ne taitavat asua tuolla uudessa kylässä”. Pian nimi alkoi maistua hyvältä ja se vakiintui käyttöön. Virallisesti uusikyläläiset olivat pitkään takahuhtilaisia.

 

Kylä kasvoi ripeästi. Vuonna 1912 Kokon mailla oli kahdeksan, Jankassa yhdeksän ja Kyrölässä neljä mökkiä tai pirttiä, kuten niitä tuolloin kutsuttiin. Uusikyläläisiä työskenteli 1910-luvulla mm. Verkatehtaalla, Attilan kenkätehtaalla, Finlaysonilla ja Lapinniemen puuvillatehtaalla. Työpäivä kesti aamukuudesta iltakuuteen.

 

Seitsemän vuotta myöhemmin Uudessakylässä oli jo kolmisenkymmentä taloa. Kylä kasvoi eniten talouden korkeasuhdanteiden aikana. Esimerkiksi vuonna 1939 Kokon maille valmistui 16 omakotitaloa. Asukasmääräkin kasvoi ripeästi. Vuonna 1934 uusikyläläisiä oli 513 ja neljä vuotta myöhemmin jo 813.

 

Muistitieto kertoo, että Uudenkylän ensimmäinen asukas oli Konsta Vilkman, joka rakensi talonsa Kokon maille aivan Messukylän ja Tampereen rajalle tiettävästi jo 1890-luvun alkupuolella. Kerrotaan, että Vilkman asui paikalla yksinään kymmenkunta vuotta ennen kuin Uusikylä alkoi laajeta. Kylän ensimmäinen asukas kertoi myöhemmin, että hän halusi rakentaa talonsa keskelle metsää, mutta rauhaa ei kestänyt kauan. Hän oli Leivonkin historian kannalta merkittävä hahmo. Olihan hän Fanny Leivon veli. Konsta oli rakentamassa Leivon Leipomon ensimmäistä pakaria.

 

Leivon Leipomo sijaitsee edelleen Uudessakylässä Tampereella. Uusikylä sijaitsee noin neljän kilometrin päässä keskustassa ja rajatuu idässä Ruotulaan ja Huikkaaseen, etelässä Hakametsään, lännessä ja pohjoisessa Kissamaahan.

 

Vielä tänäkin päivänä Leivonpesä kahvilassa on näkyvissä osa kuvassa olevasta leipomorakennuksesta 1920-luvulta. Kuvassa on Vilkmanin ja Leivon sukua ja ratsun selässä Augustin ja Fanny Leivon poika Väinö.

 

 

 

LEIVON LEIPOMO OY SIIRTYY KÄYTTÄMÄÄN LEIVISSÄÄN AINOASTAAN
JODIOITUA SUOLAA

 

Tamperelainen Leivon Leipomo Oy on yhtenä ensimmäisistä leipomoista Suomessa siirtynyt käyttämään ainoastaan jodioitua suolaa valmistamissaan leivissä. Samassa yhteydessä on leipomon pakkauksissa otettu käyttöön merkintä jolla kuluttaja voi varmistua että kyseisen leivän valmistuksessa on käytetty suositusten mukaista jodioitua suolaa.

 

Jodi on välttämätön ravintoaine (hivenaine), jota ihminen tarvitsee kilpirauhashormonin valmistukseen sekä sikiön ja lapsen normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Aikuisten saantisuositus on 150 μg/vrk.

 

Maailmanlaajuisesti jodioidun suolan käyttö on tavallisin tapa lisätä jodin saantia ja ennaltaehkäistä jodin

puutosta. Suomessa alettiin viime vuosisadan puolivälissä lisätä suolaan jodia, minkä ansiosta jodinpuutoksesta aiheutuva struuma hävisi lähes kokonaan. Suomalaisten joditila oli 1960-luvulta lähtien erinomainen vuosikymmenien ajan. Tilanne on kuitenkin heikentynyt (Finravinto 2012 –tutkimus). Kotona valmistetun ruoan osuuden pieneneminen ja jodioimattomien erikoissuolojen ja mausteseosten käyttäminen, valmistuotteiden käyttö sekä kodin ulkopuolella syömisen lisääntyminen ovat vähentäneet jodin saantia.

Elintarviketeollisuus ja joukkoruokailu käyttävät pääsääntöisesti jodioimatonta suolaa. Myös eläinrehuissa jodin määrä on pienentynyt. Merkittävimmät jodin lähteet suomalaisessa ruokavaliossa ovat maitotuotteet, kananmunat, kala ja jodioitu suola.

 

Ravitsemusneuvottelukunta suosittaa jodioidun suolan käytön aloittamista heti leipomotuotteissa ja samalla siirtymään jodioidun suolan käyttöön kotitalouksissa ja joukkoruokailussa. Väestön riittävän jodin saannin turvaamiseksi tarvitaan siirtyminen kaikki elintarvikkeet kattavaan jodioidun suolan käyttöön seuraavien vuosien aikana. Näillä toimenpiteillä voitaisiin palauttaa väestön jodin saanti aikaisemmalle hyvälle tasolle (VRN:n suositus).

 

Leivon leipomon tuotteissa otettiin käyttöön jodioitu suola 26.8 alkaen valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaisesti. Jodia on leipomon käyttämässä jodioidussa suolassa 25mg/kg eli 0,025g, puhutaan siis hyvin pienistä määristä koska jodi on hivenaine jota tarvitaan vain vähän. Jodin pitoisuus leivässä vaihtelee hiukan leivän suolapitoisuuden mukaan. 100g leipää sisältää noin 20-30 μ g jodia. Jodi ei maistu suolassa tai leivässä. Jodioitu suola on merkitty pakkauksiin. Tuotteiden suolan määrissä ei ole muutoksia.

 

Suolan käyttösuosituksiin ei ole tullut muutoksia. Aikuisella suolan eli natriumkloridin saantisuositus on enintään 5 grammaa päivässä. Lapsilla suositus on alle 3 grammaa päivässä. Päivittäinen suolansaanti ei saisi ylittää naisilla 6 g ja miehillä 7 g, mikä vastaa noin teelusikallista suolaa. Tuore leipä merkitään runsassuolaiseksi jos suolapitoisuus on yli 1,2%. Tuoreleivässä voidaan käyttää

merkintää vähemmän suolaa jos suolaa on enintään 0,9%. Vastaavat prosentit kuivissa leivissä ovat 1,6% ja 1,2%.

 

- Leivon Leipomo Oy 

 

---

 

 

Tulet tunnistamaan jodioidun suolan käytön tästä merkistä pakkauksessa.

 

 

Leipurien markkinat

 

Leipurien markkinoita vietettiin Viljanpäivänä 11.9.2015 aurinkoisissa tunnelmissa Keskustorilla Tampereella. Aurinko helli leivänystäviä ja uudet Leivo Leipää -tuoteperheen tuotteet herättivät paljon kiinnostusta. Tampereen lähileipomot olivat parkkeeranneet pakettiautonsa torille ja leipomotuotteita myytiin tuoreena leipälaatikoista. 

 

Leipurien markkinoita päästiin viettämään mahtavassa säässä!

 

Lähileipomot valtasivat keskustorin

 

 

 

 

Leipää myytiin tuoreena suoraan leipälaatikoista

 

 

Leipomotuotteet menivät hyvin kaupaksi

 

Toimitusjohtaja Harri Jaakkola jakoi maistiaisia leivän ystäville

 

 

Harri Jaakkola Aamulehden haastattelussa